Suomessa toimii Rajavartiolaitoksen lisäksi lukuisia meripelastusseuroja, joiden toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Ensimmäinen vapaaehtoinen meripelastusseura perustettiin Suursaareen Suomenlahdella vuonna 1897, ja 40 vuotta myöhemmin Suomen Meripelastusseura sai alkunsa. Suomen Meripelastusseura ja sen jäsenyhdistykset, joita on tällä hetkellä vajaa 60, toimivat rannikkokaupungeissa ja järvialueilla ympäri Suomen- ja Pohjanlahden, Saaristomeren, sekä Päijänteen, Kokemäenjoen ja Vuoksen vesistöalueiden. Meripelastusseurat kouluttavat jäseniään toimimaan vesillä erilaisissa pelastustehtävissä, joten aiempaa veneilykokemusta ei tarvita. Liittyäkseen mukaan toimintaan vapaaehtoisen tulee olla 18 vuotta täyttänyt, tosin jo 16-vuotias voi olla mukana meripelastusseuran toiminnassa. Lisäksi vaaditaan suhteellisen hyvä näkö.

Meripelastusseurojen päätehtäviin kuuluu rannikolla ja sisävesillä hätään joutuneiden vesillä liikkujen auttaminen. Vesillä liikkujat voivat joutua merihätään esimerkiksi säiden tai teknisten vikojen takia, mutta myös sairaskohtausten yllättäessä vapaaehtoisen meripelastajien tietotaito voi olla ratkaisevaa kriittistä apua tarvitsevalle. Varsinkin kesäisin Suomessa meripelastusseurat saavat useita hälytyksiä erilaisiin pelastustehtäviin, sillä kesä on luonnollisesti suomalaisille veneilijöille ja vesiurheilijoille sesonkiaikaa.

Vuonna 2018 meripelastusseurat ovat toimineet vesillä muun muassa erilaisten vesiliikenneonnettomuuksien ja teknisten vikojen pelastustöissä. Meripelastusseuroja voidaan kuitenkin hälyttää myös muissa tapauksissa kuin merihätään joutuneiden alusten tai ihmisten auttamisessa. Esimerkiksi Raahessa SSAB:n terästehtaalla kesällä 2014 tapahtuneen öljyvuodon yhteydessä paikallinen meripelastusseura avusti paikalle saapuneita vapaaehtoisia kuljettamalla heitä paikallisen rannikon saariston puhdistustehtäviin.

Koska meripelastusseurojen toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, toimivat meripelastajat tietysti vapaasta tahdostaan. Kyseessä on siis harrastus, joka antaa meripelastustoiminnasta kiinnostuneelle mielekästä tekemistä vapaa-ajalla. Aikaisempaa koulutusta ei vaadita, vaikka esimerkiksi ensiaputaidoista tai oman veneen omistamisesta voi olla etua. Meripelastusseurojen koulutusohjelma on pyritty laatimaan sen perusteella, että mahdollisimman moni ihminen voi osallistua koulutukseen ja toimia meripelastustehtävissä. Meripelastustoiminta on kuitenkin vaativaa työtä, joten halukkailta meripelastajilta vaaditaan tiettyjä perusedellytyksiä. Esimerkiksi pelastusveneen miehistön koulutukseen päästäkseen tulee halukkaan vapaaehtoisen olla vähintään 16 vuotta täyttänyt. Koulutuksen käytyään hän voi toimia pelastusveneessä harjoittelijana. Aluksen vähimmäismiehistön jäsenten tulee kuitenkin olla täysi-ikäisiä, eli 18-vuotta täyttäneitä. Joillakin yhdistyksillä on myös nuorisotoimintaa, joihin alle 16-vuotiaatkin voivat osallistua – kannattaa tiedustella asiasta tarkemmin paikalliselta meripelastusseuralta.

Vapaaehtoiselta meripelastajalta vaaditaan hyvää fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Terveydentilan todentamiseksi vaaditaan vapaaehtoisen meripelastajan terveysilmoitus tai voimassaoleva merimieslääkärintodistus. Meripelastusseurat voivat harkintansa mukaan vaatia vapaaehtoista esittämään joko toisen tai molemmat todistukset, tai pyytää todentamaan terveydentila jollakin muulla tavoin. Myös hyvä uimataito on luonnollisesti yksi tärkeä vaatimus meripelastusseuran vapaaehtoiseksi pyrkivälle. Vaatimuksena on vähintään Pohjoismaisen uimataidon yleisesti määritelty taso. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että uimataitoiseksi katsotaan henkilö, joka pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy pinnan alla, pinnalle päästyään jaksaa uida yhtäjaksoisesti vähintään 200 metriä, josta 50 metriä tulee kyetä uimaan selällään.

Meripelastusaluksilla puhutaan kotimaisia kieliä, ja kotimaisten kielten osaaminen on yksi edellytys meripelastusaluksilla toimiville. Lisäksi toiminta-alueesta riippuen voidaan vaatia kykyä kommunikoida molemmilla kotimaisilla kielellä. Yleiskielenä viranomaisten kanssa kommunikoidessa pidetään paikallista virallista kieltä, eli suurimmassa osassa maata tämä tarkoittaa suomen kieltä, mutta ruotsinkielisillä alueilla viranomaisten kanssa käytetään ruotsia.

Koulutuksessa on käytössä järjestelmä, jossa on useita eri tasoja. Esimerkiksi perustekniikkakurssille osallistuva aloitteleva vapaaehtoinen koulutetaan kurssilla pelastaaman vedestä, antamaan ensiapua sekä toimimaan etsintä- ja hinaustehtävissä. Oleellista meripelastusseurojen toiminnalle on myös osata toimia niin, ettei aiheuta vaaraa muille vesilläliikkujille, ja lisäksi varmistaa oma ja muiden turvallisuus. Tähän kuuluvat teoriaosiot työturvallisuudesta ja yhdistysten sisäisten tehtävänjakojen toimivuudesta, sekä järjestelmällisen toiminnan merkittävyydestä.

Perustekniikan jatkokurssit syventävät perustekniikkakurssilla opittuja taitoja. Lisäksi kurssilla perehdytetään uusiin tehtäviin, joihin kuuluvat muun muassa erilaiset avustus- ja sammutustehtävät, sekä meripelastusveneen käsittelyn opettelu. Tehokkaan meripelastusmiehistön toimivuuden kannalta on olennaista, että miehistön jäsenillä ja harjoittelijoilla on riittävät taidot ja tiedot kaikkien vaadittujen tehtävien suorittamiseen, sekä hyvä peruskunto ja selkeä järjestelmällinen tapa suorittaa eri tehtävät.

Jos meripelastus kiinnostaa harrastuksena, lisätietoja meripelastusseuroista ja niiden toiminnasta, sekä tietoja lähimmästä meripelastusseurastasi löydät Suomen Meripelastusseuran verkkosivuilta.