Vieno merituuli puhaltaa ja nuori mies sipaisee hiussuortuvan kasvoiltaan. Märkäpuku päällään ja lainelauta kainalossa hän ottaa vauhtia ja juoksee vauhtia mereen, missä aalto on juuri syntymäisillään. Mies ajoittaa liikkeensä tarkkaan, nousee laudalleen ja sinkoutuu aallon harjalle, tasapainoillen seisaallaan laudan päällä. Rannalta katsottuna voi nähdä pienen hahmon, joka ratsastaa aallolla ja tuntee ehkä itsensä hetken ajan merten valtiaaksi.

Surffaus – mitä se on?

Surffaus eli lainalautailu on yksinkertaisimmillaan aalloilla ratsastamista. Tässä käytetään apuna surffilautaa eli lainelautaa, ja yleensä surffaus tapahtuu seisomalla laudan päällä. Aallon päälle noustakseen surffarin on “napattava” aalto juuri oikeaan aikaan, nousemalla laudalleen juuri oikeaan aikaan aallon syntyessä.

Surffareihin törmää useimmiten paikoissa, jossa sää on harrastukseen sopiva. Parhaita paikkoja ovat tuuliset rannat, jotka eivät kuitenkaan ole liian vaarallisia. Liian korkea aalto saattaisi temmata surffarin mukanaan kohti valtamerta. Australiaa pidetään ilmastonsa ja rantojensa vuoksi surffareiden paratiisina, mutta myös esimerkiksi Kaliforniassa vallitsee rikas surffikulttuuri. Yhä enemmän rakennetaan myös keinotekoisia aaltoaltaita, joissa aaltojen korkeus on täysin ihmisen hallittavissa.

Miten ja missä?

Varusteet surffaukseen ovat yksinkertaiset: vähimmillään harrastukseen riittää lainelauta. Lautoja on monenlaisia: perinteisen mallin lisäksi voidaan käyttää myös ns. longboardeja, bodyboardeja (joiden avulla surffaus tapahtuu mahallaan maaten) sekä SUP-lautoja. Viimeisimpänä mainittuja SUP- eli Stand Up Board -lautoja käytetään useimmiten suppauksessa, joka on surffauksesta eroava laji. Tällöin laudalla seistään tyynen veden päällä, ja suppaaja meloo itseään eteenpäin erityistä melaa apuaan käyttäen. Suppaus onkin surffausta huomattavasti helpompi laji, ja voi tarjota monelle ensikosketuksen lainelautaan ja surffauksen maailmaan.

Useimmiten surffaajat käyttävät myös märkäpukua, sillä lämpimissäkin maissa merivesi voi olla kylmää. Koska harrastuksen parissa voi vierähtää useita tunteja, märkäpuku suojaa kylmässä vedessä kohmettumiselta. Puku on erittäin tärkeä kylmemmissä ilmastoissa surffaaville. Monien ennakkokäsityksistä poiketen surffaus ei ole ainoastaan trooppisille maille kuuluva etuoikeus: surffausta voidaan harrastaa jopa Suomessa! Esimerkiksi Porissa surffausta harrastavat kutsuvat itseään “härmäsurffareiksi”. Myös muualla Euroopassa surffaus onnistuu erinomaisesti.

Rakkaudesta lajiin

Aloittelevan surffaajan on syytä mennä kurssille, jolla opetetaan surffauksen perusteet. Laji on fyysisesti haastava ja siinä on omat haasteensa. Vasta-alkajalle haastaaksi riittää laudalle seisomaan nouseminen, leppoisat aallot sekä nopeudeksi maksimissaan 10 metriä/sekunti. Kokenut surffaaja pystyy mittelemään aloittelijaa leveämpiä aaltoja vastaan sekä kulkemaan 20 metriä sekunnissa. Harjaantunut surffari pystyy myös tekemään laudallaan erilaisia temppuja, hieman vastaavasti kuin rullalautailijat eli skeittarit laudoillaan.

Ammattisurffarit pystyvät jopa erilaisiin voltteihin. Maailmanennätyksen on tehnyt Rodrigo Koxa, joka surffasi 24,4 metrin korkuisella aallolla.

Surffikärpänen puraisee toisia niin kovasti, että siitä muodostuu lopulta elämäntapa. Surffikulttuuriin yhdistetään mm. rentous, rannalle sopivat väljät vaatteet sekä skeittaus. Vuosien kuluessa surffauksesta on muodostunut kansainvälisesti hyväksytty kilpalaji, jonka asema vahvistuu entisestään vuonna 2020, kun laji pääsee ensimmäistä kertaa olympialaisiin Tokiossa (Ylen artikkeli aiheesta).

Havaijilta Härmään: surffauksen lyhyt historia

Ennen leviämistään Amerikkaan ja sieltä ympäri maailmaa, surffaus oli tärkeä osa Polynesian alueen kulttuuria. Vuosisatojen ajan niin havaijilaiset kuin tahitialaisetkin, nuoret ja vanhat, harrastivat “he’enalua” eli aaltoliukua. 1700-luvun alun brittiläiset tutkimusmatkailijat olivat kiinnostuneita tästä uudesta harrastuksesta: esimerkiksi kapteeni James Cook kirjoitti aiheesta innostuneena lokikirjaansa. Vuonna 1907 paroni Henry E. Huntington toi lajin Kalifornian rannikolle ihailtuaan surffaavia poikia lomallaan Havaijilla. Levittyään ympäri maailmaa, surffaus hyväksyttiin lopulta viralliseksi kilpalajiksi vuonna 1975.

Olisiko surffaus minua varten?

Harkitsetko surffauksen aloittamista? Surffaus voi hyvinkin olla juuri oikea laji sinulle. Surffarit joutuvat jatkuvasti haastamaan itsensä, minkä vuoksi laji tarjoaa loputtomasti kehittymismahdollisuuksia. Lajinharrastajat tarvitsevat paljon fyysistä voimaa sekä intohimoisen asenteen. Kokeneet surffarit kuvaavat usein surffauskokemusta jopa pyhänä. Tämä on helppo uskoa: aallonharjan huipulla keikkuvaa ihmishahmoa katsellessa on helppo vakuuttua meren voimasta ja ihmisen pienuudesta luonnon keskellä. Tässä piileekin suuri hienous, joka saa surffarit heittäytymään mereen yhä uudelleen, etsien juuri sitä täydellistä aaltoa.